18.11.2017

KIRJOITUSTULOKSET

Ihanaa kun sain vihdoin tietää tämän syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset eilen! YTL tarjoili minulle sellaiset tulokset kuin olin ennalta odottanutkin ja olen tosi ylpeä itsestäni. Omalla tasollani ne meni hyvin, englantia lukuunottamatta. Onneksi nykyään voi käydä uusimassa kirjoituksia, joten englannin käyn kirjoittamassa uudelleen keväällä. Oon odottanut näitä tuloksia niin pitkään ja moni asia on jumittanut sen takia, että en ole varmaksi tiennyt mitkä arvosanat saan. Nyt voin vihdoin siivota järkyttävän kirjakasan huoneeni nurkasta ja kierrättää tarpeettomat kirjat. Nyt voin motivoitua kevään kirjoituksia varten, sillä tiedän nyt, että minulla on pienen pieni mahdollisuus päästä yliopistoon alkupistevalinnalla. Se motivoi minua panostamaan kevään kirjoituksiin entistä enemmän.

Pohdin edelleen sitä, että kirjoitanko sittenkään fysiikkaa vai kirjoitanko alkuperäisen suunnitelman mukaan historian. Vai vetäisenkö vaan jonkun satunnaisen aineen, miten olisi yhteiskuntaoppi, terveystieto tai filosofia? Hankala päättää. Mun tapa käydä lukiota on kyllä omasta mielestänikin erikoinen, päätän näin viime tipassa mitä teen kirjoitusten suhteen. Mun suunnitelmat ovat vaan muuttuneet niin lukemattomia kertoja, että kirjoitussuunnitelmat eivät ole aivan pysyneet siinä matkassa. 

Syksyä piristää hiljalleen lähestyvä rantaloma perheen kanssa. Ihana päästä pitämään vähän omaa lomaa vuoden pimeimpään aikaan. Toivottavasti reissu lämpöön tuo ison lastin lisää voimaa talven selvittämiseen ja ennen kaikkea lukumotivaatiota. Tässä jaksossa se on ollut jotenkin hukassa ja motivaatio tulisi löytää pian uudelleen. Ensi viikolla on koeviikko, kaksi matikan koetta ja äidinkielen koe. En ole koskaan tehnyt näin vähän töitä minkään kurssien eteen. Suoraan sanottuna pelottaa, että selviänkö noista kokeista mitenkään kunnialla. Aika näyttää saanko tämän ja huomisen päivän aikana kerättyä itseni ja aloitettua kunnon lukemisen.

PS. Laitoin uuniin tänään kaikki mun ruotsin ja uskonnon kirjat ja muistiinpanot. Aivan uskomattoman puhdistavaa ja virkistävää päästä vanhoista papereista eroon, ja järjestellä jäljelle jäävät uudelleen.

9.11.2017

EAT PRAY LOVE



2010 julkaistiin Julia Robertsin tähdittämä elokuva Eat Pray Love, joka ei nauttinut arvostelijoiden suosiosta. Kommenteista huolimatta katsoin silloin elokuvan ja olin aivan myyty. (I know elokuva on perinteinen romanttinen komedia, mutta tässä oli vielä sitä jotain mistä pidin.) Mykistävät maisemat, ihailtava draaman kaari ja hyvät näyttelijät saivat minut ihastumaan elokuvaan.

Eat Pray Love sytytti minussa matkustusinnon, jos sitä ei jo aikaisemmin ollut. Perheemme ei ole koskaan käynyt yhdessä ulkomailla, joten minua on erityisen paljon aina houkutellut matkustaminen ja vieraisiin kulttuureihin tutustuminen. Pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille opintomatkan puitteissa 2015 Barcelonaan. Ensimmäinen matka ulkomaille oli upeaa ja henkeäsalpaavaa, koko elämä tuntui toisaalla erilaiselta. Kun ensimmäisen kerran pääsi varsinaisesti testaamaan miltä ulkomaille matkustaminen tuntuu, minun matkustusintoni vaan lisääntyi. Aloin jo miettimään milloin voisi olla seuraavan kerran mahdollisuus päästä ulkomaille.

Tämän vuoden keväällä pääsin jälleen opintomatkan puitteissa ulkomaille, tällä kertaa Roomaan. Rooma oli ensimmäinen neljästä Eat Pray Love -elokuvan kaupungista ja olin yleisen matkustusintoilun lisäksi iloinen siitä, että pääsisin kokemaan osan elokuvan tunnelmasta. Rooman reissu oli eeppinen, haluan varmasti palata sinne takaisin joskus. Oli myös hauska päästä hyödyntämään (luvattoman huonoa) italian kielen taitoani. Italian kielen opiskelunkin aloitin lukiossa Eat Pray Love -elokuvan innoittamana. 

Kun nähtynä oli 1/4 Eat Pray Love -kaupungeista, aloin miettimään mihin näistä neljästä kaupungista matkustaisin seuraavaksi. Olimme kahden ystäväni kanssa päättäneet jo seitsemännellä luokalla, että menisimme yhdessä Balille. Bali oli ollut pitkään se kohde minne olimme suunnitellut menevämme, melkein kaikki joogaretriitistä lähtien oli jo suunniteltu. Totesimme kuitenkin pian, että Balin reissu tulisi todella hintavaksi, sillä lentojen hinnat sinne ovat taivaissa. Eläminen Balilla olisi halpaa, mutta silti lentojen takia reissu tulisi turhan kalliiksi. Päätimme vertailla hintalaatusuhteita Balin ja New Yorkin kanssa, mikä oli myös aiemmin mainitussa elokuvassa. Matka New Yorkiin osoittautui kokonaisuudeltaan edullisemmaksi kuin matka Balille, joten päädyimme valitsemaan New Yorkin.

New York on ollut minun matkustuskohdeunelmissa myös pitkään, mutta en ajatellut sen olevan todellinen. Olin jotenkin ajatellut Yhdysvaltoihin menemisen utopistisena ja mahdottomana, sillä olin ajatellut että siitä tulisi hyvin kallista. Loppuen lopuksi sain selville, että nykyään saa niin halpoja lentoja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, että on sama meneekö Wieniin vai New Yorkiin. New Yorkin matka sopi meidän kaikkien budjettiin ja pitkän harkinnan jälkeen varasimme viimeinkin lennot. Matka, jota me olemme suunnitelleet melkein kuusi vuotta on vihdoin tulemassa toteen. Rooma ja kohta myös New York ovat neljästä Eat Pray Love -elokuvan kaupungista minulla nähtynä.  50% unelmastani on toteutettuna. Onko teidän elämäänne ohjannut näin merkittävästi mikään kirja tai elokuva?

4.11.2017

FIVE FOOT TWO


Lady Gaga herättää kaikissa varmaankin erilaisia mielikuvia. Minulle hän oli vaan yksi julkisuuden tähdenlehto, artisti, joka oli osa suurta huomionhakuisten laulajien massaa. Sitten ilmestyi Joanne. Joanne on Lady Gagan uusin albumi, joka ilmestyi viime syksynä. Selasin Spotifytä etsien uusia biisejä tai levyjä kuunneltavaksi, kunnes tämä tuli vastaan. Laitoin Joanne-levyn listalleni ilman mitään suurempia odotuksia, kunhan nyt jotain uutta kuunneltavaa. Jo ensimmäisellä soittokerralla olin vaikuttunut. Missä oli ollut tämä sielukkuus ja samaistuttavuus mikä oli tällä levyllä? Kuka oikeastaan Lady Gaga on ja miten ihmeessä olen hänet missannut. 

Olen valehtelematta kuunnellut jokaisen tämän levyn biisin ainakin 100 kertaa. Osaan jokaisen sanan ulkoa ja edelleen saan kylmiä väreitä näitä lauluja kuunnellessani. (*Niin tyypillistä minua! Imeydyn aina johonkin biisiin/artistiin/albumiin niin syvälle, että osaan kaikki sanat, artistin tarinat yms. ja minun on hankala päästä siitä kierteestä pois. **Tällä hetkellä Sanni on tässä ainoan kuunneltavan asemassa) Kuinka hienoja sanoituksia voi olla? Erityisiä suosikkejani ovat Joanne, Diamond Heart, John Wayne ja Perfect illusion. Biiseissä on _oikeasti_ erinomaiset sanoitukset ja hienot tarinat taustalla. Koko levy perustuu Lady Gagan tätiin, joka kuoli jo ennen hänen syntymäänsä. Gaga tuntee syvää sukulaissieluutta Joanneen ja Gaga teki hänestä inspiroituneena tämän albumin. 

Katsoin tänään tämän dokumentin Netflixistä veljeni tyttökaverin kanssa ja olin taas positiivisesti yllättynyt. Miten joku, jolla on niin paljon julkisuutta voi olla niin aito ja avoin? Minusta on hienoa, että uskaltaa näyttää sen mitä oikeasti ajattelee tai miltä tuntuu. Itselleni on niin ominaista pitää se kuuluisa Poker Face ja piilottaa ajatukseni korrektiuden ja hymyn taakse. Varsinkin syksyisin, kun minulle tulee aina jotain syysahdistuksen tapaista, sulkeudun entistä enemmän oman kuoreni taakse. Saatan puhua edelleen liikaa, niinkuin muutenkin, mutta puhun vain pinnallisia. Voisinkin ottaa omaksi tavoitteekseni seuraavaksi sen, että harjoittelisin olemaan avoimempi ja vähentää turhaa höpöttämistä. Five foot two on minun mielestä loistava dokumenttielokuva, joka johti minut taas miettimään (liikaa?) elämän ihmeellisyyttä. 

1.11.2017

ÄLKÄÄ TEHKÖ NIINKUIN MINÄ TEEN, VAAN NIINKUIN MINÄ SANON

Heippahei täällä Sanni, joka päätti lukion abivuoden toiseksi viimeisessä jaksossa kirjoittaa fysiikan kahdella kurssilla. Se sama Sanni, joka päätti viime keväänä kirjoittaa uskonnon kolmen pakollisen kurssin jälkeen. Eihän tämän aivan näin pitänyt mennä... 

Lukion ökövuosi - ensimmäinen viikko
Mitkähän ne kirjoitukset ovat, joista kaikki opettajat niin kauheasti puhuvat. Mitähän minun pitäisi kirjoittaa, mitä aineita on mahdollista kirjoittaa? Mitä haluan olla isona? Olisikohan se hammaslääkäri, sisustussuunnittelija vai yrittäjä? Vai se arkkitehti?

Lukion ökövuosi - toinen kuukausi
Olen nyt päättänyt mitä aineita aion kirjoittaa. Aion kirjoittaa pitkän matematiikan, fysiikan, historian, italian, äidinkielen, ruotsin ja englannin. Seitsemän ainetta kuulostaa järkevältä. Jaksan varmasti nuo kaikki aineet, ei mitään ongelmaa. Jospa se hammaslääkärin ammatti olisi minua varten.

Lukion ökövuosi - joulukuu
Tuntuu että koulu kaatuu minun päälleni. Jatkuvasti koulua kahdeksasta neljään. Biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, maantietoa, matematiikkaa, äidinkieltä, filosofiaa. Seitsemän kurssia, joista vain yksi on minulle helppoa, äidinkieli. Biologia, maantieto ja kemia tuntuu minulle ylitsepääsemättömän haastavilta ja ei-ymmärrettäviltä. En kertakaikkiaan selviä. Pakko saada 9.. kaikki muutkin saavat 9 tai 10, tietenkin minunkin täytyy saada. Täytyy. 

Lukion ensimmäisen vuoden jouluna olin jonkunlaisen burn outin lähestymisen partaalla. Minulla on aina ollut ongelma siitä, että vaikka söisin norsun ja hirven, niin minun painoni ei kasva. Nyt tänä jouluna minun ruokahaluni alkoi pikkuhiljaa kaikota ja hiukseni lähtivät päästä. Halusin vaan niin hirvittävän paljon suorittaa ja saada erinomaista tulosta koulusta. Olin niin ankara itselleni, vaadin itseltäni sitä, että olisin yhtä hyvä kuin muut kaupunkimme parhaan lukion opiskelijat. Minä kävin koulussa, heräsin joka aamu 6:30. Illalla menin nukkumaan klo 23-24, sillä tein läksyjä kolmesta neljään tuntia sen jälkeen, kun tulin kotiin viiden aikoihin. Illalla en osannut rentoutua, ajattelin vaan, mitä kaikkea voisin tehdä lisää. Voisin vielä tehdä yhden käsitekartan filosofiaan, pitäisi lukea enemmän matematiikkaa. En saanut rauhaa.

Minun oli pakko herätä siinä vaiheessa. Oli herättävä siihen faktaan, että en yksinkertaisesti ole niin hyvä kuin monet muut kouluni oppilaat. En ole, vaikka teen kaikkeni, yhtä hyvä tai lahjakas. Minun täytyi opetella olemaan itselleni armollisempi ja ymmärtää se, että minun täytyi löytää oma tasoni. Toisiin vertailun tuli loppua. Tilannetta ei yhtään helpottanut sekava kaveritilanteeni siinä vaiheessa, ja tuntui että kaikki vaan kaatuu ympärilläni. 3. jakso ensimmäisenä vuonna päätyi siihen, että luovutin kemian kanssa. Totesin, että kaikessa ei voi olla hyvä. En ainakaan minä, joka en omista supervoimia tai kuvamuistia. Sain matematiikasta 10, biologiasta 7 (se oli minulle todella hyvin, en koskaan ole ollut biologiassa hyvä), fysiikasta 8, maantiedosta 8, äidinkielestä 9 ja filosofiasta 9.  Ja ainiin, kemiasta 5. Lopetin fysiikan opiskelun kahteen kurssiin, ja hautasin utopian hammaslääkärin opinnoista. Tarkemmin sitä ajateltuani, en usko että se ammatti olisi kuitenkaan ollut minua varten. Nauroin jopa hieman itselleni, ei se koulu nyt niin huonosti mennytkään. Olin vain  niin sokaistunut 10 huumaan ja laudatureista puhumiseen, että luulin että olin ihan umpisurkea. En ollut.

Minulle oppiminen ei ole koskaan ollut luontaisesti helppoa. Minä en muista kuulemaani paljon ollenkaan, kuvamuistissa en osaa hahmottaa tekstejä ja muistiinpanotkaan eivät ole aina auttaneet. Jos saan olla hieman itsekäs ja kehuskella itseäni, niin olen täysin luonut omat koulumenestykseni. Minun vanhempani eivät ole asettaneet minulle minkäänlaisia paineita tai vaatimuksia, he ovat pikemminkin olleet sanomassa minulle, milloin täytyy lopettaa opiskelu ja olla itselleen armollisempi. Minulla itselläni on vain sisäsyntyisesti niin järkyttävän suuri palo menestyä ja oppia uutta. Olen esimerkiksi jo ala-asteesta asti tehnyt aina läksyni, toisin kuin jotkut lukiokavereistani eivät olleet koskaan tehneet läksyjä ennen lukioon tulemista. Minun on täytynyt nähdä paljon vaivaa siihen, että olen menestynyt hyvin. Vaivannäköni on auttanut minut yläasteella 9,4 keskiarvoon ja lukion aikana kurssien keskiarvoon noin. 8,6, mistä olen erittäin ylpeä. Voin sanoa käsi sydämellä, että en olisi voinut tehdä enempää tai paremmin. Ei minun jaksamiseni olisi riittänyt parempaan. Olen nykyään suhteellisen ylpeä kasin tai ysin oppilas, M tai E tasoinen lukion suorittaja.

Lukion toinen vuosi - viimeinen jakso
Ääh, miten tämä on mahdollista? Historiasta 8?! Minulle! Historiasta! 8????????? Ei voi olla todellista, kuinka voin olla näin luuseri, näin huono rakastamassani aineessa. Miten tämä on mahdollista. Tuntuu, että vaikka kurssi toisensa jälkeen yritän kaikkeni, luen jokaikisen kirjan moneen moneen kertaan, kirjoitan muistiinpanot ja muut, niin silti en menesty. Ennen sentään sain muista historian kursseista ysejä, mutta nyt muka 8. Miksi tämä ei voi minulla onnistua, kun samaan aikaan täällä historia 5. kurssilla on luokan täydeltä arvosanan 10 saaneita oppilaita.  Melkein itken, miten voin olla näin huono, mutta toisaalta näin turhamainen, että 8 ei kelpaa. 

Tämä oli minulle kova isku naamaan. Historia on ollut pitkään minun yksi lempikouluaineitani, ja jopa ajattelin jossain vaiheessa, että voisin olla historian opettaja. Kun olin saanut tuon kasin arvoisen koepaperin käsiini, suutuin itselleni niin paljon, että päätin lopettaa historian opiskelun siihen. Olin käynyt joka ikisen historian kurssin, mutta en koskaan sitä haluamaani 10 saanut. En, vaikka kaikkeni yritin. Päätin siis luovuttaa historian kanssa. Typerää tai ei, mutta näin minä tein. Ajattelin, että jos en kerran saa 10, niin miksi edes kirjoittaa se aine? Jos opettaja ei suostu antamaan minulle kuin 9 tai jopa 8, niin miksi jatkaa. Historia 1 - Sanni 0. 

Historiakatastrofin jälkeen päätin kirjoittaa uskonnon. Olin käynyt vaan kolme kurssia uskontoa, mutta sentään olin saanut niistä kympit. Uskonto ei sinänsä minua kiinnostanut niin paljon kuin rakas historia. Tärkeämpää minulle oli, että olin sentään tässä aineessa menestynyt. Näinhän ei minkään oppien mukaan tulisi tehdä, mutta minäpä tein. Ja ihan hyvinhän se meni, kun sen tänä syksynä kirjoitin.

Lukion ensimmäisen vuoden suorituspakkoisesta ököstä, joka ajatteli kirjottavansa seitsemän ainetta päädyttiin viisi ainetta kirjoittavaan abiin, joka luovutti niin fysiikan kuin historian kanssa. Eiku hups, kuusi ainetta kirjoittavaan abiin. Päätin tuossa eilen kirjoittaa fysiikan, vaikka olen käynyt sitä huimat kaksi kurssia kahdeksasta kurssista. En siis luovuttanutkaan (ehkä) fysiikan kanssa, jee! Älkää tehkä niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon. Valitkaa ne aineet huolella jo alussa ja älkää luovuttako. Hyväksykää oma tasonne ja älkää luovuttako vaikka menestys ei olisikaan niin hyvää kuin olisi toivonut.